The Road so Far

Minä 5kk ! Huomatkaa kiiltävä
kalju ;)

Okei, koska mulla on ideoiden puute mä ajattelin kertoo mun lyhyestä elämästä :D

Mä synnyin 15.9.1998 jossain päin suomea, mitä luultavimmin ihan täällä kotikaupungissani. Mä olin tietääkseni ihan normaali pikkulapsi. Mulla oli  (on yhä) isä, äiti, kaks isoveljeä ja yks isosisko. Me asuttiin alkuvuodet eri paikoissa, mun tietojen mukaan ainakin neljässä eri talossa ennenkun muutettiin tähän taloon noin vuonna 2001.

Mun ristiäiset oli marraskuun 11. päivä. Sain neljä kummia, kolme kummitätiä ja yhden kummisedän. En nykyään kylläkään pidä yhteyttä muihin kuin yhteen kummitätiini, joka on kylläkin tosi tärkeä mulle.

Kun mä olin puoltoista vuotta vanha, 31.5.2000 mä sain pikkuveljen. Se ristitiin Rasmukseksi. Meidän välinimet menee hyvin yhteen, Roope Eemeli ja Roosa Eerika. En sit tiä olikse suunniteltua vai ei, mut aika hyvin ne sointuu.

Mä noin 2v ja mun tuolloin niin hehkeä
isosisko. tänä päivänä isosiskoni on kyl
kaunein ihminen jonka tunnen <3

Me eleltiin täällä, matkusteltiin silloin tällön ja vietin jopa 2v synttärini Italiassa kun oltiin siellä lomamatkalla. Me käytiin Rasmuksen kaa perhepäivähoitolassa tai sit oltiin kotona; äiti ja iskä oli kumpikin vuorotellen kotona, mutta joskus kummatkin oli yhtäaikaa töissä ja vaan sillon turvauduttiin perhepäivähoitolaan. Muistojeni mukaan oltiin kahdessa eri, mut on niitä voinu olla enemmänkin. Toista paikkaa inhosin, koska se täti oli ilkeä ja sen omat lapset kanssa. Jos me puhuttiin rasmuksen kaa ennen päiväunia niin se saatto sanoo että jos ette nyt nuku niin jäätte tänne yöksi, se oli kauhea uhkaus silloin. Mut kai se täti loppujenlopuks ihan kiva oli, ainakin se teki meidän kaa kaikkee.  

Toinen täti oli tosi mukava. Se anto mun skipata päiväunet sillon tällön vaikka Rasmus joutu nukkumaan, ja mä sain vaan katsella turtleseita sen puoltoista tuntia. Sit se aina luki meille Miinaa ja Manua. Joo, näin jälkeenpäin kuulin että sillä naisella oli alkoholiongelma ja joku päihderiippuvuus, ja et kerran meidät toi kotiin sosiaalitädit. En kyllä ite muista siitä mitään :D

Sit mä meninki eskariin ja rasmus alotti tarhan samaan aikaan ku mä eskarin, samassa rakennuksessa mut eri ryhmissä. keskustan päiväkoti.. se oli ihan kiva paikka. tutustuin kahteen tyttöön joista tuli mun parhaat kaverit noin vuoden ajaks. Toinen niistä oli aika pomottaja, jos joku ei mennyt sen mielen mukaan ni saatto tulla riita, jotain "sit kun mä menen keinumaan niin mä en anna sulle keinua"- tyylistä. Mutta se toinen oli tosi mukava. Pari noloakin juttua tapahtu sen vuoden aikana, kuten se että levautin piparipurkin eskarihuoneen lattialle kaikkien edessä ja jouduin siivoomaan kaiken. Mutta ei niistä sen enempää ^^

Sisaruskuva eskarista. Mä ja Rasmus(:

Samana vuonna naapuriin muutti perhe jossa oli samanikänen tyttö. Sen tytön isä näki äidin kaupungilla ja kysy äidiltä, että voisko meidän tyttö tulla joskus käymään kun sillä ei oikein oo kavereita. Se tuli, ja muistan vieläkin meidän ekan leikkihetken. Istuttiin mun huoneen nurkassa, ja yritin muistella sen tytön nimeä -se kun oli tosi hankala. Noh, meistä tulikin sit parhaat kaverit.

Eka luokka alko puupäässä, meidän koulussa. Se oli vaan ala-aste yhdistettynä lukion tiloihin. Ylä-aste oli noin kol

men sadan metrin päässä erillinen rakennus. Me saatiin kummit; tytöt sai pojat ja pojat sai tytöt. Mä sain Joonan ja sen toisen nimen mun pää on unhoittanut hetkellisesti.XD  Joona oli melko hiljanen mut tosi mukava. Mä luulin sillon pienenä että Joona oli "silta salaiseen maahan" leffan Josh Hutchersonilta. Te tunnette sen ehkä paremmin Nälkäpeli- leffasta, se on se hemmo joka on ihastunu siihen päähenkilöön, Katnissiin (?). Mut joskus ehkä nelosluokalla mulle selvis että ehkä se ei oo se. :D Mun toinen kummi oli sellanen "jos joku kiusaa sua, niin tuu vaan sanomaan niin mä meen vähän jutteleen niille"- tyyppi, ja mulla on vaan hyviä muistoja siitä ^^

Sit meille tuli Tomi vuonna 2005 tai 2006 alussa. Me huostaanotettiin pieni vieroitusoireista kärsivä 7kk vanha poika. Alusta alkaen se oli mun pikkuveljeni, eikä vieras pikkupoika <3 Tomin eka sana oli mun nimi.(:

Minä noin 8-9 v :D

Mun isosisko oli saanu vauvan ja muuttanu pois kotoa. Me lähettiin Thaimaaseen koko porukan kanssa 2006 tai 2007, Mä, mun perhe, täti, setä, mummi ja mun isosiskon poikaystävä. Saatto siinä muitaki olla mut en nyt ihan niin paljoo muista enää :D Mulla on sieltä tosi paljon kivoja muistoja. Äiti ja iskä riiteli tähän aikaan tosi paljon.. en mä sitä sillon tajunnu, mut nyt ku sitä ajattelee ni kyl sen huomas et ero oli lähellä.

Thaimaan reissun jälkeen jatku elämä ihan normaalisti. Äiti ja iskä eros. Me istuttiin rasmuksen kaa sohvalla ja pelattiin pleikkarilla ku äiti tuli siihen, muistan sen hetken vieläkin: "Mulla olis teille vähän asiaa." me ei ees keskeytetty peliä. "Mä ja iskä ollaan nyt erottu." Äiti meni omaan huoneeseensa itkemään ja mä kuiskasin rasmukselle et "älä itke, näytetään et me ollaan vahvoja." JJoo, oon ollu dramaattinen pikkukakara. Äiti kuuli mun kuiskauksen (ei se tainnu olla sit kuiskausXD) ja huhuili sieltä et saa itkee. mua ei oikeestaan ees itkettäny.

Sit mun isosiskon vauva todettiin sairaaks, INCL. Se on tosi harvinainen (suomessa on 3 tai 4 INCL potilasta, ja suomi on kai ainoa maa jossa sitä on) ja tappaa. Se vaikuttaa jotenkin keskushermostoon ja nii... mun isoveljen tyttöystävä tuli raskaaks kans, ja ku se tyttövauva synty niin ne asu hetken meillä ja muutti sit omaan taloon jonnekkin muualle. Mä olin noin kymmenen ja rasmus kaheksan.

Siinä kun mä olin suurinpiirtein kaheksan, mä törmäsin Supernaturaliin ku olin mun kummitädillä yötä ja siellä sai aina valvoa. En saanu ensin lupaa katella sitä; sehän on herran jestas K15. mut jotenkin mä suostuttelin äidin siihen ja alettiin katseleen sitä rasmuksen kaa, joka oli noin 6v XD tiiän, oon antanu rasmukselle traumat.

Minä kuukauden päästä 12v ja rasmus 10v :D 

Sit ei oikeestaan tapahtunutkaan mitään erikoista pariin kolmeen vuoteen. Mä kasvoin, sukua tuli lisää, mamma ja pappa kuoli. Tutustuin linnanmäellä yhteen tosi mahtavaan tyyppiin, joka on äidin parhaan kavein tytär, sattumoisin samana vuonna syntyny kun mä. Siitä tuli yks mun parhaista kavereista.

Seiskan todistustenhaussa keväällä 2012. 

Viidennellä luokalla tälle tytölle, jonka nimeä oli hankala pienenä muistaa, tuli paljon sairaalareissuja. Se oli tosi paljon poissa ja mun piti ettiä uus porukka. Mä tutustuin yhteen luokkalaiseeni, ja meistä tuli parhaat kaverit. Sit ku mun ex-paras kaveri pääs taas kouluun, se etti oman porukan ja me erottiin. Sit tuli ylä-aste, ja  me päästiin samalle luokalle, 7Blle. Tutustuin muihinkin; Riikkaan, Elluun, Lottaan ja Eveen. Riikka oli mulle ehkä läheisin heti parhaan kaverini jälkeen.

Sit puolen vuoden päästä me alettiin vähän eroomaan parhaan kaverini kaa. Se vietti aikaa toisessa kaveriporukassa ja mä jäin vähän yksin. Oli siinä yllä mainitut neljä ihanaa ihmistä, mutta ei mulla ollu parasta kaveria jolle kertoo kaikki. Tuli kesäloma ja mä vietin sen aikalailla kavereiden kanssa. Holjat oli aika perseestä ku meni hermot pariin ihmiseen ja se latisti tunnelmaa, mut mun välit syveni Even kaa. Eve oliki aika ihana ihminen! :D Riikkaan mä taas viilennyin, vaikka me ollaankin kavereita.

Mä ja Eve tänä talvena !<3

Kasiluokka alkoi. Mä aloin kirjotella tosi paljon ja tutustuin FanFiction.netissä SamWin98iin, suomalaiseen tyttöön. Me alettiin puhua joka päivä, ja huomasin että sille oli tosi helppo kertoa kaikkee. Mun välit syveni kans Lotan ja Ellun kaa. Ellu, joka seiskalla oli ollut tosi hiljanen, oli kesän ja kevään aikana tullu kuorestaan ja siitä paljastuki ajoittain hiljainen sekopää :D Mä vaihdoin numeroita SamWin98:n kaa, vaihdettiin facebookit ja osoitteet. Me puhuttiin aika usein. Se kerto omia juttujaan, mä kerroin omiani. Meillä oli tosi paljon yhteistä.

Mä tällä hetkellä :P

Mun välit iskään huononi tosi nopeesti sen jälkeen kun äiti kerto asioita niitten yhteisestä ajasta. Mä en edelleenkään jaksa sitä ihmistä; mut mun on vähän pakko, koska ei 14v saa sanoa vielä mitään omiin asioihinsa. Tai saa joo, mutta ketä nyt oikeasti kiinnostaa ?

Mun välit huononi myös mun "parhaaseen kaveriin". Ei sit, jos ei kiinnosta, mut ei kyl tarvi esittää. Sanois sit päin naamaa et ei kiitos(:

Tutustuin omeglessa Frankiin, joka on tosi mukava. Se on 21, eikä se vihjaile mitään. Sen kanssa on vaan rentoa jutella jostain asioista, mitkä sattuu mietityttämään. Samoin mä tutustuin toiseen Frankiin, joka on idonesiasta, joka pari kuukautta sitten pyys mua sen tyttöystäväks. Ikävä kyllä sanoin ei, koska ihastukseni ei suuntaudu häneen ja camoon, onnistuisko tollainen? mutta kivaa se oli silti.

En oo elänyt kun vasta 14 ja puol vuotta mutta täytyy sanoa, että jos kuolisin huomenna niin en kyllä jäis katumaan mitään (: Mulla on ihanat ystävät, ihana perhe ja tiedän mitä haluan.

~moviez