Matin tarinat osa1

Mulla on tylsää. Joten TARINA-AIKA. Nyt tekin rakkaat (olemattomat) lukijat saatte nauttia minun tarinankirjoituskyvyistäni.

HUOMIO. ÄLKÄÄ OTTAKO TÄTÄ LIIAN VAKAVASTI. OLEN 100% TYLSISTYNYT.

Ruoka-aika

Olipa kerran mies nimeltään Matti. Matilla oli ruskeat, tuuheat hiukset joista naiset pitivät, vielä tuuheammat, yhteenliittyneet kulmakarvat varjostamassa melkeinpä kirkkaansinisiä silmiä ja suurikokoinen nenä. Nenänpäässä komeili pienenpieni finni, jonka pienellä puuterimäärällä olisi saanut häivytettyä mutta Mattihan oli tosimies eikä tosimies sellaisia välineitä osta.

Nenän alla saatoit nähdä muutaman viiksenhaivenen, jotka olivat sheivauksen jälkeen jääneet törröttämään paikalleen kuin pingviini erämaahan. Niin, sen jälkeen kun se oli uponnut hiekkaan. Sellaista sanontaa Matti aina käytti.

Matin kaljamaha näkyi selvästi hänen XXL- kokoisen paitansa läpi, ja vaikka Matti kuinka yritti selitellä ihmisille sen olevan luonnollista pyöreyttä joka kulkee suvussa, ei se tainnut kovin mennä läpi, sillä tunnettiinhan Matin äiti olympiakultamitalistina Italiassa ja isä jalkapallojoukkueen laitahyökkääjänä. 

Matti oli kuitenkin tosimies, tosimies hän oli ja sellainen hän tulisi aina olemaankin. Miehen luonnollinen haju -pierun ja hien sekoitus, kuten hänen ex- vaimonsa asian ilmaisi- oli haistettavissa jokapuolelta hänen kehoaan ja asuntoaan.

Poikamiesboksi se todellakin oli, ja hieno sellainen. Hän oli ylpeä asuessaan yhä poikamiesboksissa vaikka täytekakussa olisi seuraavan kerran peräti 46 kynttilää, ja vaikka hän oli omasta mielestään vielä nuori, komea ja kokematon nuorimies, tuntui koko maailma olevan siitä asiasta erimieltä.

Kuulemma 46- vuotias oli liian vanha ostaakseen pokemon- kortteja itselleen, tai katsellakseen joka aamu pikkukakkosen yle kakkoselta.

Ja nyt kun tunnemme Matin, voimme siirtyä hänen asuntoonsa, kaljatölkkien, pitsantähteiden ja pokemonkorttien sekaan. 

Matti istuu sohvalla ajatellen pokemoneita. Viimeisin jakso oli ollut erittäin mielenkiintoinen ja loppunut pelottavaan kohtaan. Saisiko Ash uuden pokemonin vai ei?

Hän raapii hieman putkimiehenkaveriansa -persvakoa, kuten hänen ex- vaimonsa sanoi- ja pyyhkii sormensa sohvaan. Hän kuulee vatsansa kurisevan ja nousee seisomaan.
"Kylläpä minulla onkin nälkä", hän sanoo innostuneena ja hieroo mahaansa. "Menen ostamaan pitsaa!"

Matti vetäisee ylleen kirpputorilta ostetun, hieman liian pienen ja kulahtaneen nahkatakin ja kengät. Ähisten hän saa ne ylleen ja lähtee autolleen. Autollaan hän kuitenkin huomaa avainten jääneen keittiön pöydälle.

"Voi veljet", Matti sanoo naurahtaen. "Avaimeni jäivät. Minun pitää käydä hakemassa ne."

Matti palaa talolleen, mutta avaimet ovat sisällä, joten eihän hän enää takaisin pääse, sillä ovi on lukossa.
"Hitsinpimpulat", Matti kiroaa ja katuu heti sanojaan. Hän ei kiroile, vaikka moni muu tosimies niin tekeekin. 

Matti aivastaa, ja pieni noro limaa jää hänen suunsa yläpuolelle roikkumaan. Matti naurahtaa ja pyyhkäisee sen pois hihansuullaan, muttei huomaa kuinka samalla länttää liman hihastaan takinreunukseensa. Siinä se kimaltelee iloisesti kuin jääkimpale, ainoa ero on siinä että tässä limakasassa on havaittavissa nenäkarva.

Matti päättää kävellä, ja lähtee kävelemään. Vaikka se onkin suuri ponnistus ja muutos hänen elämässään -hän on aina ennen kulkenut näin pitkät matkat autolla- hän tekee sen, ja saapuu kantapitseerialleen. 

"Tilaisin kaksi perhekoon pitsaa", Matti ilmoittaa sylki roiskuen. "Täytteinä kinkku, ananas, tomaatti ja kana."

Matti on hetken hiljaa kun kassatyöntekijä kirjoittaa Matin toiveen ylös, mutta pian Matti avaa suunsa jälleen. "kot kot." Matti repeää suunnattomaan nauruun joka kutkuttaa hänen vatsanpohjaansa, sillä hän on niin hauska ihminen. Hän ei ymmärrä, kuinka kassantyöntekijä voi pysyä vakavana, mutta Matti päättelee sen olevan hänen työtään.

"Syöttekö täällä?" kysyy nainen. Matti pudistaa päätään.
"Minä syön kotona", Matti sanoo hymyillen vieläkin leveästi, niin että rako hänen hampaidensa välissä on  selvästi näkyvissä. Vielä selvemmin on näkyvissä hampaiden välissä oleva ruskea-musta-kelta-vihreä paakku, jonka Matti arvelee olevan toissaviikkoisesta tortillasta. 

"Kotiinkuljetus", Matti tähdentää. "Osoite on Hutchersoninkuja 4 a3. Minä menen kotiin, niin tuokaa ne sinne. En jaksa kävellä toiste niin pitkiä matkoja että voisin tulla hakemaan ne."

Kassatyöntekijä näyttää hämmentyneeltä, ja Matti hieman ihmettelee.
"Tarkoitatteko tuota vastapäistä kerrostaloa?" nainen kysyy. Matti nyökkää.
"Se tekisi sitten 21 euroa", kassatyöntekijä kertoo ja ottaa Matin rahat. Hän tunkee ne nopeasti kassaan ja hymyilee Matille, ja Matti hymyilee takaisin. 

Niin Matti sai ruokaa.

~Moviez

AINIIN. EI OLE TARKOITUS LOUKATA KETÄÄN! Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta, älkää ottako itseenne. Omaa huumoriani ja kello on varttia vaille kolme aamuyöllä joten KESTÄKÄÄ.