Ärh

Turhauttavaa kirjottaa ku ei sanoja tuu ulos. Tai sit jos tuleeki, tulee pelkkää tyhjänpäivästä löpinää ja höpinää joka ei kiinnosta ketään. Huoh.

Hengailin tänään taas vaihteeks omeglessa ja huhhuh mikä meno. :D 14v tyttö täällä, ja arvatkaa minkä ikäseks mut arvioi yks 24v mies?`22v :D oonki näemmä melko vanhan näkönen. No ok, webkamera vanhentaa ku ei nää ykstyiskohtia naamasta.

Lotalle yöks perjantaina! Lotta on se hullu yksilö meidän laumasta. Nojoo, lotta ja eve taistelee siitä paikasta melko kiivaasti.

Ja koska mulla ei oo mitään muuta kerrottavaa, pieni pätkä tästä mun tarinasta jota yritän täs kirjottaa musiikin ja jugurtin voimalla.

Sun is still down but I'm walking towards the city. It's still cold since sun isn't up to warm up the air and all I am wearing is jeans, shoes and T-shirt.

Because last night the man I am supposed to call dad cut my jacket into pieces. 

And why? Because one asshole from our school tackled me to the ground and my jacket got muddy. So I am without a a jacket. Well, the asshole now has a black eye.

I shiver when I walk down the street, but I ignore it. I've been trough worse. Like when dad locked me out in the winter with just pajamas on. Or when he hit me with--

I don't want to think about it. It's past. History.

It's funny how everyone else has mum and dad at home. They cook and read the paper every morning, mow their lawn every other week and go shopping together.  

Me? 

I have two strangers. Two drunk, violent strangers. I don't even know what it feels like to fall asleep and feel safe.

It was a shock when I noticed that other kids were happy with their parents few years ago. They had no black eyes or bruises, no broken bones like I had. 

Like I have. 

And that's the main reason I left so early. They always make me go to school and do my homework and all that kind of shit, as if they cared.

But it's not for me. School is just a place where I disturb other kids and beat the ones who try to beat me. No one likes me. And I'm okay with that. But when I get home, my teacher has called to my mu- them. My teacher has called to them and told about me, and I get another beat-down. 

Okaay. Toi on fanficci leffasta Four Brothers (suom. Neljä Veljeä) ja toi on nuoren Jackin näkökulmasta. Niille, jotka ei ole leffaa nähneet, se kertoo neljästä adoptoidusta veljeksestä joiden äiti ammutaan ja sit selviääki et sen kuoleman oli joku suunnitellu. Ja sit ne haluu selvittää kuka. 

Se on sellanen gansgsteri/kovis leffa :D aseita, tappeluita ja miehiä. mm. sopii mulle. 

Tiiän olevani tyttömäinen tyttö :)

~moviez

Martzuuh

Sunnuntai. Nauttikaa viimeisestä vapaapäivästä ennen maanantaita. Maria oli meillä yötä vaik mun oli alunperin tarkotus mennä niille, mut se meni sit näin. Ei ollu aikuisia kotona koko yönä joten hauskaa oli! :D sekoiltiin. Pari tuttua tietää tarkemmin mut en sitä täällä julkisesti selosta ! Koska jos tietty ihminen (äiti/iskä) sais tietää ni kotiaresti. Mut välillä saa olla vähän hullu :D

Hmm mitäs tehtiinkään. SUKLAATA. Se maistu ihan kakalta joten ei sit syötykkä niitä, mut hauskaa oli ku niit tehtiin. Tuli sotkuista.

Sit hmm leikittiin koneella, facessa, omeglessa ja webbikameralla, tehtiin pari haastetta (jauhohaaste, salt'n'ice- haaste) ja videokuvattiin ne, leikittiin kasvoväreillä (huhhuh........) ja kateltiin ihan järkyttävä kauhuleffa. Taino mä kattelin. Maria datas faces :D

Ok, mun oli tarkotus tehä valkonen naama mut siit tuli vaaleensininen. Jotenki onnistuin failaamaan senki homman :D

Maria peläytti mut sillai et kiljasin (koko kaupunki varmaan heräs) ja kaaduin lattialle XD hahahah oli hauskaa sen jälkeen. Mut ny tiiän miltä sydänkohtaus tuntuu :D

Sit syötiin karkkiaaaaaaaaaaaaaaaa :D namnam.

~moviez

Ruusuja

Ei oo elämä ruusuilla tanssimista- laulo joku joskus, ja täytyy sanoo et se on ollu ihan oikeessa. On ollu niin paska päivä et ei paskempaa oo hetkeen ollu. Ja ei siinä mitään että mulla on paha mieli, mut kun näkee äidin ja isosiskonsaki itkevän... Mä en taho. Miks pahoja asioita sattuu hyville ihmisille ? Kuulemma se on vaan elämää. mut mistä se 'vaan' tulee? Ilman elämää meillä ei olis mitään. Ja taas on yks elämänalku vähemmän. </3 

Siskoni

Kaikki on kuullu sen "siskoni" biisin, jonka esittää Erin ja Laura Närhi. Ja jos sitä ei oo radiosta kuullu, ni facebookissa on varmana tullu vastaan! Otetaan kuva kaverin kaa, räps, noin, ollaanpas nättejä, lisätään se faceen niin että tykkäyksiä satelee ja kommentteja ropisee. Ja kuvateksti, no täähän on pulmallista. Oot mun BFF joten otetaanpas pätkä siitä Erinin biisistä Siskoni! "Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan <3" ja lisää. Ohoh, jo kolme tykkäystä!

Okei.. rehellinen mielipiteeni?

Rakastan mun kavereita. Ne on ihania enkä luopuis niistä mistään hinnasta. Mutta siskoks en välttämättä niitä kutsuis. Sillä mun isosisko, joka sattuu olemaan mun ainoa sisko, on kuitenkin eri asia ku kaveri. Jotenkin mulle tulee tunne ku loukkaisin mun siskoo vaik se ei ikinä kuuliska siitä ! Koska kuitenkin mun sisko on mulle aina se ainoo oikee sisko, enkä mä ainakaan kutsu ketään sellaseks millanen se ei oo. Kutsun kaveria rakkaaks ja annan sydämen perään jos se on mulle tärkee, ja näin, mutta mun siskohan se ei mitä luultavimmin koskaan tule olemaan.......

joo, ja nyt kuulostan tosi bitchiltä. Yrittäkää kestää. Mut ottakaa huomioon et nukahdan heti ku suljen silmäni, kello on 0:04 aamulla ja herätys 7 joten vitutustasokin aika korkeella.

Mut öitä vaan kaikille :D

Matin tarinat osa1

Mulla on tylsää. Joten TARINA-AIKA. Nyt tekin rakkaat (olemattomat) lukijat saatte nauttia minun tarinankirjoituskyvyistäni.

HUOMIO. ÄLKÄÄ OTTAKO TÄTÄ LIIAN VAKAVASTI. OLEN 100% TYLSISTYNYT.

Ruoka-aika

Olipa kerran mies nimeltään Matti. Matilla oli ruskeat, tuuheat hiukset joista naiset pitivät, vielä tuuheammat, yhteenliittyneet kulmakarvat varjostamassa melkeinpä kirkkaansinisiä silmiä ja suurikokoinen nenä. Nenänpäässä komeili pienenpieni finni, jonka pienellä puuterimäärällä olisi saanut häivytettyä mutta Mattihan oli tosimies eikä tosimies sellaisia välineitä osta.

Nenän alla saatoit nähdä muutaman viiksenhaivenen, jotka olivat sheivauksen jälkeen jääneet törröttämään paikalleen kuin pingviini erämaahan. Niin, sen jälkeen kun se oli uponnut hiekkaan. Sellaista sanontaa Matti aina käytti.

Matin kaljamaha näkyi selvästi hänen XXL- kokoisen paitansa läpi, ja vaikka Matti kuinka yritti selitellä ihmisille sen olevan luonnollista pyöreyttä joka kulkee suvussa, ei se tainnut kovin mennä läpi, sillä tunnettiinhan Matin äiti olympiakultamitalistina Italiassa ja isä jalkapallojoukkueen laitahyökkääjänä. 

Matti oli kuitenkin tosimies, tosimies hän oli ja sellainen hän tulisi aina olemaankin. Miehen luonnollinen haju -pierun ja hien sekoitus, kuten hänen ex- vaimonsa asian ilmaisi- oli haistettavissa jokapuolelta hänen kehoaan ja asuntoaan.

Poikamiesboksi se todellakin oli, ja hieno sellainen. Hän oli ylpeä asuessaan yhä poikamiesboksissa vaikka täytekakussa olisi seuraavan kerran peräti 46 kynttilää, ja vaikka hän oli omasta mielestään vielä nuori, komea ja kokematon nuorimies, tuntui koko maailma olevan siitä asiasta erimieltä.

Kuulemma 46- vuotias oli liian vanha ostaakseen pokemon- kortteja itselleen, tai katsellakseen joka aamu pikkukakkosen yle kakkoselta.

Ja nyt kun tunnemme Matin, voimme siirtyä hänen asuntoonsa, kaljatölkkien, pitsantähteiden ja pokemonkorttien sekaan. 

Matti istuu sohvalla ajatellen pokemoneita. Viimeisin jakso oli ollut erittäin mielenkiintoinen ja loppunut pelottavaan kohtaan. Saisiko Ash uuden pokemonin vai ei?

Hän raapii hieman putkimiehenkaveriansa -persvakoa, kuten hänen ex- vaimonsa sanoi- ja pyyhkii sormensa sohvaan. Hän kuulee vatsansa kurisevan ja nousee seisomaan.
"Kylläpä minulla onkin nälkä", hän sanoo innostuneena ja hieroo mahaansa. "Menen ostamaan pitsaa!"

Matti vetäisee ylleen kirpputorilta ostetun, hieman liian pienen ja kulahtaneen nahkatakin ja kengät. Ähisten hän saa ne ylleen ja lähtee autolleen. Autollaan hän kuitenkin huomaa avainten jääneen keittiön pöydälle.

"Voi veljet", Matti sanoo naurahtaen. "Avaimeni jäivät. Minun pitää käydä hakemassa ne."

Matti palaa talolleen, mutta avaimet ovat sisällä, joten eihän hän enää takaisin pääse, sillä ovi on lukossa.
"Hitsinpimpulat", Matti kiroaa ja katuu heti sanojaan. Hän ei kiroile, vaikka moni muu tosimies niin tekeekin. 

Matti aivastaa, ja pieni noro limaa jää hänen suunsa yläpuolelle roikkumaan. Matti naurahtaa ja pyyhkäisee sen pois hihansuullaan, muttei huomaa kuinka samalla länttää liman hihastaan takinreunukseensa. Siinä se kimaltelee iloisesti kuin jääkimpale, ainoa ero on siinä että tässä limakasassa on havaittavissa nenäkarva.

Matti päättää kävellä, ja lähtee kävelemään. Vaikka se onkin suuri ponnistus ja muutos hänen elämässään -hän on aina ennen kulkenut näin pitkät matkat autolla- hän tekee sen, ja saapuu kantapitseerialleen. 

"Tilaisin kaksi perhekoon pitsaa", Matti ilmoittaa sylki roiskuen. "Täytteinä kinkku, ananas, tomaatti ja kana."

Matti on hetken hiljaa kun kassatyöntekijä kirjoittaa Matin toiveen ylös, mutta pian Matti avaa suunsa jälleen. "kot kot." Matti repeää suunnattomaan nauruun joka kutkuttaa hänen vatsanpohjaansa, sillä hän on niin hauska ihminen. Hän ei ymmärrä, kuinka kassantyöntekijä voi pysyä vakavana, mutta Matti päättelee sen olevan hänen työtään.

"Syöttekö täällä?" kysyy nainen. Matti pudistaa päätään.
"Minä syön kotona", Matti sanoo hymyillen vieläkin leveästi, niin että rako hänen hampaidensa välissä on  selvästi näkyvissä. Vielä selvemmin on näkyvissä hampaiden välissä oleva ruskea-musta-kelta-vihreä paakku, jonka Matti arvelee olevan toissaviikkoisesta tortillasta. 

"Kotiinkuljetus", Matti tähdentää. "Osoite on Hutchersoninkuja 4 a3. Minä menen kotiin, niin tuokaa ne sinne. En jaksa kävellä toiste niin pitkiä matkoja että voisin tulla hakemaan ne."

Kassatyöntekijä näyttää hämmentyneeltä, ja Matti hieman ihmettelee.
"Tarkoitatteko tuota vastapäistä kerrostaloa?" nainen kysyy. Matti nyökkää.
"Se tekisi sitten 21 euroa", kassatyöntekijä kertoo ja ottaa Matin rahat. Hän tunkee ne nopeasti kassaan ja hymyilee Matille, ja Matti hymyilee takaisin. 

Niin Matti sai ruokaa.

~Moviez

AINIIN. EI OLE TARKOITUS LOUKATA KETÄÄN! Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta, älkää ottako itseenne. Omaa huumoriani ja kello on varttia vaille kolme aamuyöllä joten KESTÄKÄÄ.

Englantia.

Se tunne ku luulee olevansa hyvä enkussa ja on ylpee enkuntaidoistaan, mut sit ku rupee puhumaan jonkun muun kanssa netissä enkkua tajuuki et ei osais käyttää puoliakaan niistä hienoista verbeistä ja adjektiiveista mitä se toinen hemmo sanoo (vaikka ymmärtääki mitä ne meinaa), ja sit tulee nolous.

Sama ku keskustelis jonkun kaa näin:
Mä: Hyvää päivää.
Se: Hyvä päiv. Mä Ashimir Klovenski. (ei mulla oo mitään venäläissyntyisiä vastaan. esimerkkinä vaan)
Mä: Hauska tutustua. Minun nimeni on Moviez.
Se: minä hausk tyyppi.

hahah :D